Jumittanut laukkumoodiin
Yksi ufo valmiina, se ikuisuuden kaapissa marinoituneista moppilangan jämistä poiskulutustarkoituksessa aloitettu kassi, jonka kanssa kävi hassusti. Löysin lopulta luonnonvalkoista moppilankaa lisää, mutta eihän se tietenkään ollut samaa sävyä kuin entinen – lähellekään. Pohdin jo koko kassin upottamista väriliemeen värinvaihtokohdan himmentämiseksi, mutta lopulta päätin että tuo saa olla ”tarkoituksellinen” tehokeino.
Simppeli malli, päällinen siis moppilankaa ja vuori halpaa, valkaisematonta lakanakangasta. Pyöröpuikko oisko ollut 5,5. Laukku kutistui valtavasti pesussa etenkin korkeussuunnasta (pesin ennen vuoren kiinnittämistä ettei tule jälkikäteen yllätyksiä), tarkoitus oli tehdä isompikin. Valmiit mitat ovat korkeus 25cm, leveys 29 cm, syvyys 11 cm. Hihnakin on koko mitaltaan 11 senttiä leveää, pituutta sillä on 75 senttiä.
Kassista pilkottaa sunnuntaiset markkinaostokset: kaksi pinkkiä Mayflower-kerää, jotka oli pakko ostaa ihan vaan siksi kun ne oli niin halpoja: vain euron kerä. Ehkä noista tulee neidille kesäpipo, ehkä ne jää marinoitumaan ikuisuuksiksi kaappiin, sillä minusta alkaa tuntua ettei puikot tottele minua ensinkään! Ompelukoneen kanssa tulen toimeen, aiotusta takista tulee takki eikä tuluskukkaro ja lopputuloskin myätäilee pitkälti alkuperäistä ajatusta. Puikkojen kanssa käy yleensä ihan päinvastoin, ellen sitten tee orjallisesti ohjeesta, mistä en tykkää. Moppilankalaukkuunkaan en ole alkuunkaan tyytyväinen, se alkuidea oli jotain aivan muuta. Pitäs kai vaan jaksaa harjoitella, mutku neulominen on niin hidastakin – monimutkaisenkin ompeluksen kuitenkin tekee korkeintaan muutamassa illassa, neuleiden valmistuminen minulla venyy ja venyy.
Moppilankaa minulla on nyt enemmän kuin mistä aloitin. Mites tässä näin kävi?
PS. Muutaman laukun kuva uupuu vielä, informoisitteko minua valmistumisasteesta ja/tai paiskaatte kuvalla tahi kuvalinkillä?