Taas on puoli vuotta vierähtänyt ja piti ihan miettiä blogin salasanaakin. Ei ole aikaa, ei käsitöille saati niistä kirjoittamiselle – tai sitten kyse on priorisoinnista. Viimeisen vuoden, parinkin aikana on moni muu asia ajanut käsillä tekemisen edelle.
Luin kuitenkin ihan vain jokusia päiviä, korkeintaan viikkoja, sitten paikallisesta journalistisesta julkaisusta mielipidekirjoituksen tekevistä ihmisistä. Ajatukset tuli silmäiltyä töissä kahvikupin ääressä varsin kursorisesti läpi, mutta se herätteli taas muistamaan itsekin käsillä tekemisen mielenterveydellistä arvoa. Minulle käsityöt ovat aina olleet terapiaa, ja varsinkin viime syksynä on monta kertaa ollut olo, että olisin todella terapian tarpeessa. Neuloessa uppoutuu omiin mietteisiinsä, tekeminen rytmittää ajatuksia. Ajatteleminen selvittää päätä. Ja on kiva samalla saada aikaan jotain. On kiva todeta, että osaa, ja voi yhä oppia lisää.
En tehnyt uudenvuoden lupauksia, mutta uudenvuoden tavoitteista keskusteltiin paljonkin. Olisi kai syytä lisätä tavoitteisiin vielä ajan varaaminen myös käsillä tekemiselle. Pitäisi vain aloittaa, loppu sujuukin sitten kuin itsestään. Jo päivittäisistä viisiminuuttisista kertyy aika paljon käsityöterapiaa koko vuoden ajalle.
Jonkun verran olen toki tehnyt hiljaisuuden aikanakin, yhden huivin sain paitsi valmiiksi, ehdin jo hukatakin. Ja tässä ihan vastikään valmistuneita:
Luna Moth Shawl, lankana Knitpicks Shadow ja puikot Karnaluks-reissulta shopatut Addin 4 mm pitsipyöröt.
Pinaatti- eli raglantunika, ohje mm. SK 3/2009. Lankana Tampereen kädentaitomessuilta viime marraskuussa heräteostosteltu Noro Kureyon Sock, puikot 4mm. (Kuvausassistentin puuttuessa henkarikuva saa piisata. Viisivuotiaasta voisi varmaan jo kouluttaa elävän mallin kuvaajan, mutta hänkään ei ole tällä hetkellä kotona. Sitäpaitsi järjestelmäkameran luovuttamista lapsen kätösiin täytyy varmaan nikotella ensin hetki…)
Jossain vaiheessa mietin jo koko bloggauksen lopettamista, mutta tännehän tämä kai mahtuu, siinä missä miljoonat muutkin puoliunohdetut sivut intternetissä. Ja kuka tietää, ehkä tämä on taas uuden aktiivisuuden alku ja juuri!
Hienoja käsitöitä ja mukava, että bloggasit! Eihän sitä ole kiveen kirjoitettu, kuinka usein pitää blogata.
Hyvää viikonloppua!
Hei, kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa! Olen aikoinaan seurannut blogiasi, ja toivon että jaksamisesi ja kiinnostuksesi mukaan päivittelisit edelleen.
Onnea Uudelle Vuodelle!
Mulla ainakin oli edelleen sun blogi seurattavien listalla, et sä musta näin vähällä pääse 😀
En mä mikään huippukuvaaja ole, mut ehkä pudottelen järkkäriä vähemmän kuin 5-v. Joten voidaan mekin koittaa treffata kuvausten merkeissä 🙂
Kaunis tunika!
Viisivuotiaalle vain kameranhihna kaulaan, niin ei kamera tipu.
Päivitä rauhassa blogia omaan tahtiisi, kyllä me tänne löydetään 🙂 Ei se määrä vaan laatu!
Hei ihana! Onpa ollut sinnuu ikävä!
Mulla on saman väristä noroa odottamassa pääsemistä pinaattitunikaks. Oli kiva nähdä valmis työ saman värisestä langasta!!! Vielä kun ehtis tehdä sen 🙂
Ihania ”kudonnaisia” 🙂 Täältä olen löytänyt jo monta lämpöistä vinkkiä mitä voin itsekin käsityönä valmistaa! Kiitos!