Craftcrossing

Jokunen aika sitten mau piti blogissaan kilpailun/arvonnan, jossa etukäteen varoitettiin osallistumasta otsikolla ”Oletko varma, että haluat voittaa?” ja yhtenä kysymyksenä oli ”Mitä teet palkinnolla, jos inhoat sitä?”. Vastasin: ”Perustan kansainvälisen Craftcrossing -käsitöiden vapautusliikkeen ja vapautan palkinnon.”

Uups. Sitä saa mitä tilaa? Mau lupasi lähettää minulle ”jotain craftcrossingin perustamiseen”. Kirjoittamani vastaushan oli suorastaan yllyke lähettää jotain hirvityskauhistusta (niinkuin [neulottuja] puutarhatonttuja tai [virkattuja ja tärkättyjä] glitter-kitch-rumiste-esineitä) ja suu virneessä katella, miten selviydyn nieleskellen palkinnon valehtelemisesta upeeksi ja ihanaksi, ettei omaa lupausta vaan tarvitsisi pistää täytäntöön.

Tänään kirjekuori odotteli postilaatikossa, kun tulin nuorimmaisen kanssa neuvolasta. Teki mieli repiä kuori het samantien auki ja katsoa mitä järkyttävää se sisältää, mutta hillitsin itseni, kaitsin lapset sisälle (”Ei, me ei VOIDA jäädä ulos leikkimään, siellä on niin märkääkin, nyt sisälle siitä!”), asetin kirjekuoren rauhallisesti pöydälle ja keitin itselleni teetä. Otin valokuvan. Tuijotin kuorta, tempaisin sakset ja silvoin kuoren auki.

Puuuuuuh.

”Essu
jonka taskuihin mahtuu nenäliinoja, avaimet, tutteja, kaukosäädin, omena, kännykkä, mp3-soitin, pyykkipoikia…”

Nyt täytyy heti alkuun tunnustaa että mun kyllä TEKIS MIELI vapauttaa tuo jumalainen kangas Johonkin projektiin, muttei mulla ole aavistustakaan mikä se voisi olla. Upea, aivan Mun Värinen, mistä moista oikein saa? Mutta mainittakoon, ettei minulla ole ainoatakaan (!) essua, joten jumalainen kangas kyllä saa mieluusti palvella minua siinä tehtävässä. Vielen Danke, mau, ja pahoittelut, ettei craftcrossing toistaiseksi saanut tulta alleen!