langankierre

Ostin tammikuussa lankaa ja sain ne tänään! Sinisen kurjen lähellä asuvan kaverini piti tulla helmikuussa kyläilemään, muttei ehtinytkään ja tilaamani langat jäivät pyörimään kaverin hyllyihin. Lopulta Mr. Langankierre haki ne työmatkallaan kaveriltani. Juujuu, olisi toimituksen toki voinut laittaa Kustinkin asiaksi, mutta sittenhän langat olisi voinut tilata suoraan Sinisestä kurjesta – eli loppujen lopuksi tuo ratkaisu ei käynyt päinsä (no juu, logiikka hoi).

Kuvassa on siis kerät seepraa, flamingoa ja tiikeriä… ja aivan oikein, ekat Addini, 30-senttiset , 2,5-milliset sukkapyärät, joita Tuulia kauppasi joku aika sitten ja jotka tipahtivat postilaatikkoon eilen. Saa nähdä ovatko nuo minun(kaan) juttuni, mutta pakko on päästä testaamaan.

Aivoton pätkärääkätty (kiitokset Tikrulle termistä) sukkalanka ja sukkapyöröt tuntuvat oivalliselta seuralta hiekkalaatikon reunalle, sikäli kun pienen mutakuonon (ei, en ole rasisti, vaan…) perässäjuoksemiselta ehtii neulomaan:

Siitä huolimatta, että kesken on vaikka kuinka monta neuletta, jotka nekään eivät tunnu etenevä oikein mihinkään, ja siitäkin huolimatta, että blogissa ei ole aikoihin mitään valmista nähty, singahdan testaamaan sukkapyöröjä Opaliin, olenhan sentään noita lankoja jo yli kolme kuukautta odottanut!