Sehän on kuin kaupasta ostettu
Tänään puistossa kuulin sen taas. Toisen äidin kanssa puhe kääntyi blogitaaperon ulkoiluhaalariin, hämmästelyyn ja ihasteluun siitä, kuinka se on ihan itse tehty, siihenhän menee niin kauan aikaa ja vaivaakin, ja miten tuloskin on ihan kuin kaupasta ostettu.
Ihan kuin kaupasta ostettu. Sehän on kuin Anttilan tiskiltä. Ei tuota erottaisi ostohaalarista. Tähän kohteliaisuuteen käsityöntekijä tärmää aika ajoin. Sanoja ei tarkoita pahaa, vaan kyseessä on aito kehu. Harva varmaan tulee ajatelleeksi sanomaansa sen kummemmin, ihaileepahan vaan kanssaihmisen taitoa saada aikaan sellaista, josta ei erota, onko se itse tehty vai teollisesti valmistettu. Lause kertoo kuitenkin jännällä tavalla arvoista ja arvostuksista. Käsityön jälki ei saisi enää näkyä: itse tehty on tosi hyvä silloin, kun siitä ei näy että se on turattu kotona. Silloin, kun se näyttää siltä, että samanlaisen saisi kaupastakin. Näinkö on?
Sinulle, joka kätteni töitä näin kohteliaasti kehuit, en tietenkään ole asiasta närkästynyt tai loukkaantunut. Vielä se minunkin itsetuntoa hivelee, että osaan tehdä samanlaista kuin vaatekaupan rekissä. Olen varmaan itsekin kehunut toisten tekeleitä noilla sanoilla, joskus aikaisemmin. Sitten ompelijaystäväni teki minulle mittojen ja toiveiden mukaan tosi hyvät ja istuvat suorat housut, ja mieheni kehui työn jälkeä, miten se onkin kuin kaupasta ostettu. Ompelijaystäväni oli tipan hapan. Niinkö on, että olisi ihan sama hakea henkkamaukalta halpatuontihousut ja vetäistä ne jalkaan? Arvostetaanko mittojen mukaan ja ystävyydellä itse tehtyä tasan yhtä paljon kuin kiinalaista tuontitavaraa? Kaupasta ostettuun vertaaminen ei tuntunutkaan enää kovin kauniilta kohteliaisuudelta, ei vaikka sitä ei pahalla tarkoitetakaan.
Kaupasta ostettu voi olla tusinatavaraa, perusvärejä, perusmalleja, sellaista mikä myy. Kaupasta ostettu on tehty standardimittataulukoiden mukaan ja on takuulla jostain kohtaa liian lyhyt, leveä, pitkä, kapea. Itse tehty ei välttämättä ole ratkaisuiltaan aina oppikirjan mukainen, itse tehty on monta kertaa vielä tekijälleen harjoituskappale. Itse tehdyssä voi näkyä pieleen mennyt napinläpi tai vinksallaan oleva vetoketju, mutta se on tehty lämmöllä ja tekeminen on ollut tekijälleen terapiaa. Itse tehdyssä pääsee räväyttämään, valitsemaan sellaisiakin ratkaisuja jotka eivät tusinakaupassa myisi.. Eihän arvioida itse tehdyn hyvyyttä pelkästään sillä perusteella, että se näyttää kaupasta ostetulta?