Tarravillahousujeni ohjetta on paljon kyselty, joten sain vihdoin aikaiseksi sitä kohtuullisen luettavaan kuntoon. Ohje on saatavilla täällä.
Mahdollisista virheistä ja epäselvyyksistä kannattaa laittaa palautetta joko ohjesivun kommenttilootaan tai sähköpostilla, kaikenlainen kritiikki on tervetullutta!
Minulta ne alkaa olla loppu – otsikointi on nykyisin vaikeinta koko postauksessa!
Posti toi jo toissapäivänä minulle NMH100GL-yllärin, mutta aina kun kuvausinspis on syntynyt on ollut jo myöhäistä ja kuvauksen kannalta siis huonot valaistusolosuhteet.
Suuret kiitokset Jaanalle mainiosta huovutetusta puikkokotelosta. Täytyy myöntää, että kun kaivoin neuletta kirjekuoresta, ensivilkaisu sai aikaan ”mikätääon”-ihmetyksen, muttei sentään kauan tarvinnut kummastella, kun jo valkeni. Olen ollut puikkokotelotarpeessa jo puoli ikuisuutta, mutten ole itse saanut aikaiseksi tehdä asialle yhtään mitään. Mikä mainio idis neuloa moinen, olen tullut ajatelleeksi vain ompelemista!
Sain sen toisenkin ikuisuusprojektini, fifi2:n valmiiksi viikonlopun aikana, ja tänään irrottelin sen vihdoin pingotuksestakin. Ircissä tuli tänään puheeksi chenilletekniikka, enkä läytänyt esimerkkikuvaa aikaa sitten tekemistäni tyynyistä, joten huivi poseeraa nyt kuvassa chenilletyynyjen kanssa.
Starsky-kuume on alkanut hellittää, kiitos lukuisten muiden tulessa olevien rautojen. Olen höyrähtänyt nyt johonkin aivan muuhun, mutta siitä on luvassa lisää myöhemmin. Aloitettujen, mutta keskeneräisten töiden määrä kasvaa kokeilujen myötä eksponentiaalista tahtia. Kristel on myös kunnostautunut hamsteri-innostuksen pysymisessä korkealla: tämä uusi kilpailu sai jo aivot raksuttamaan! Tunnustaa kuitenkin täytyy, että olen käynyt markettireissuilla säännöllisesti hipeltämässä lankahyllyä, ja yhden kerran olin jo vähällä ostaa Starsky-Isoveljet, mutta onneksi lankaa oli hyllyssä jäljellä liian vähän.
Koska lankaa ei ”saa” ostaa, olen panostanut välineisiin. Tuntuuko teistäkin, että nämä ovat aina loppu? Minä olen nyt onnistunut kadottamaan jo neulatyynynkin, sen lisäksi että nuppineulat vaan haihtuvat omituisesti johonkin. Siinä missä langat ilmeisesti lisääntyvät keskenään, neulat tuntuvat hajoavan atomeiksi.. vai muuttuvatko ne langaksi. Hmmm…
Se mikä pätee nuppineuloihin, pätee myös ompeluneuloihin. Etenkin tylppäpäiset kanavaneulat ovat oletuksena Liian Varmassa Tallessa. Ostin nyt Prymin Combi Card -lajitelman jossa on ohuita ja paksuja, teräväpäisiä ja tylppiä ompelu- kirjonta- ja parsinneuloja sekä langanpujottaja. Jospa ne riittäisivät nyt edes kuukaudeksi. Nuppineuloja ostin rasiallisen, ne riittävät ehkä viikoksi.. haaveilen sellaisesta isosta sinisestä laatikosta nuppareita, sellaisesta joita yleensä on kouluissa…
Sorruin myäs tällaiseen nettitilaukseen. Ebenpuiset sukkapuikot ovat kokoa 3 ja ruusupuiset kokoa 2,5. Näyttää siltä että rahaa kyllä kuluu vaikka lankaa ei ostaisikaan. Tutkiskelin tuossa kangaskaappejani ja päädyin siihen, että lankalakko saa luvan laajentua minulla koskemaan myäs kangasostoja, noista varastoista on PAKKO ensin tehdä jotain. Vetoketjut, ompelulangat, tukikankaat ym. tarvikkeet tosin rajaan kangaslakon ulkopuolelle, niitäkin kaapeissa on, muttei välttämättä just oikeanlaisia itse kuhunkin ompelukseen.
Kaappikirous on selätetty yhden työn osalta ja saan vihdoin ja viimein kääriytyä ihanaiseen rogueeni, josta tuli kyllä saman tien suosikkineule! Heti kävi mielessä, että näitä voisi tehdä toisenkin, vähän erilaisesta langasta. Tämä on seitsemää veljestä ja oikean tiheyden saavuttamiseksi neulottu 4,5mm puikoilla. Lopputulos on vähän lörö, napakampi neule olisi mukavampi. Neule istuu oikein kivasti, ainoastaan hihat saisivat olla olkavarren kohdalta vähän kapeammat. Tein toiseksi suurimman koon pidentäen hihoja jonkun verran. (Klikkaa pikkukuvaa nähdäksesi koko neuleen – taidekuvat sain nyt unohtaa kun yritin napsia niitä näpit jäässä ulkona pakkasessa, eikä niistä siis mitään tullut.)
Lankahamsterikisa jatkuu pudotuspelinä ja ilmoittauduin jo mukaan ajatellen ettei minulla ole mitään suurempia himotuksenkohteita kuitenkaan. Helmikuun aikana lankavarastostani poiki ideoita enemmän kuin ehdin toteuttaa ja kuvittelin jaksavani innostua niistä vielä pitkän aikaa. Näin itseni jo suunnilleen pudotuskisan voittajana, minä kun en niin pahassa langanostokoukussa ole koskaan ollutkaan.. mutta sitten näin tämän ja jokainen päivä on yhtä kilvoittelua, kun olkapäällä istuu pieni langanostoon yllyttävä piru. Nyt jos aloittaisin niin ensi vuoden keväällä saisin laittaa tuon ihanaisen jo päälleni (eihän roguessakaan kulunut kuin vähän reilu vuosi…).