Etenee
Versio 2.0 alkaa etäisesti muistuttamaan jo lankaa. Sisältää edelleen trendimöykkyjä ja huomattavaa epätasaisuutta, mutta emme lannistu tästä. Epäilyttävää koukuttumista puuhaan havaittavissa, etenkin kun tän piti olla niitä juttuja joihin ei mitenkään voi ikinä ehtiä keskittymään. Vaikuttaa olevan priorisointikysymys… taloudessa kulutetun audiovisuaalisen viihteen määrä keskenkasvuisten toimesta hipoo ennätystä. Tosin on ne olleet kipeinäkin, ensi viikolla taas paluu arkeen.
Polkaistavana mulla siis isäni sukujuurilta peräisin oleva Wanha perinnerukki, jonka Taluttimen mies minulle kunnosti (kiitos!). Vaikuttaa edelleen hyvin toimivalta tarkoitukseensa, olenkin tässä ihastellut entisaikojen koneenrakentajien taidokkuutta. Hesarissa oli männäviikoilla ajatuksiaherättävä pääkirjoitus esineiden tarpeellisuudesta. Tuo rukki on paikkansa ansainnut, poljin on kulunut jo kuopalle ja edelleen sillä saa aikaan ihan oikeaa lankaa.
Viime aikoina on ollut tavattavissa taas noususuhdanteista käsityöinspiraatiota, ja hyvä niin, syksy uhkaa tuoda tullessaan tietynlaista melankoliaa johon ainakin itselläni käsillä tekeminen on hyvää terapiaa. Bloggaus ei ole tuntunut enää niin tarpeelliselta kuin mitä se joskus minulle oli. Paljon on valmistunut sellaista, mitä en ole saanut esille laitettua. Ehkä olen oppinut tekemään ihan vaan itselleni, nauttimaan tekemisen prosessista, eikä sellainen itsetunnon pönkittäminen blogiekshibbailulla enää ole olennaista… niin, sekös se olikin aiemmin se syy kirjoittaa. Ehkä jossain määrin, muiden syiden muassa. Mut onhan tämä internetiin syntynyt käsityöyhteisö ilmiönä monella tavalla ihmeellinen ja arvokas, on vähän sääli että olen ollut lipumassa siitä itse syrjään.
