Mielipidekirjoitus
Netin neule- ja käsityöyhteisässä on viime aikoina singahdellut kantaaottavia kirjoituksia paljonkin. Ensin neulontalistalla tapelt… keskusteltiin mainonnasta ja sittemmin moni on blogissaan tai Ihan Itse -foorumilla ilmaissut närkästyksensä Suuren Käsityölehden helmikuun numeron pääkirjoitukseen. Silläkin uhalla, että joku vetää palkokasvin hengityselimeensä ja että olen mielipiteeni kanssa yksin, minun tekee mieli nyt äsähtää itseäni ärsyttävästä asiasta.
Neuleolympialaiset ovat käynnissä, perjantai-iltana sääntötulkinnoista riippuen joko kahdelta iltapäivällä, kisalähetyksen alkaessa yhdeksältä tai viimeistään olympiatulen sytyttyä oli lupa kohottaa puikot ja antautua kisakoitokseen olympia-aatteen hengessä: nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin. Nyt näyttää siltä, että jotkut kilpailijajoukkueen jäsenet ovat sisäistäneet iskulauseesta vain ensimmäisen kohdan: nopeammin.
Yarn Harlotin alkuperäinen ajatus oli, että itse kukin valitsisi olympiatyökseen jotain sellaista, joka kilpailijan taitotason ja elämäntilanteen huomioon ottaen olisi haasteellista, mutta mahdollista toteuttaa kuudessatoista päivässä. Tästä kunniakkaasta itseään vastaan kamppailusta määräajassa työnsä valmiiksi saattaneet saavat kultamitalinapin blogiinsa.
Itselläni on tapana laittaa rima yleensä liian korkealle. Jotkut näyttävät laittaneen sen kovin matalalle – alisuoriutumisestako on kyse, jos kisatyö on valmis jo nyt, kun olympialaisista on vasta pari päivää takana. Eihän me kisailtu siitä, kuka on ekana valmis, eihän?
Mikä minua tässä sitten eniten ärsyttää? Eihän se ole minulta pois, mikäli toiset näin tekevät – vai himmentääkö se mahdollisen oman kultamitalini kiiltoa, että olen sen itselleni haasteellisemmalla työllä saavuttanut kuin se parissa päivässä jotain valmiiksi saanut mitalisti. Toivottavasti en sentään ole niin pikkusieluinen. Se mikä minua harmittaa on se, että pikakirijät itse menettävät jotain koko neuleolympialaisten ideasta. Koko kisan taka-ajatus ei toteudu.
Oma starttini meni vähän pitkäksi, perjantaina olin pitkästä aikaa taas ompelukoneen kimpussa ja väsäsin yätä myöten anopin housuja valmiiksi (ikävä kyllä kuvaa ei ole, mustat perushousut, ihan tylsät, ette menetä mitään 😉 ). Lauantai menikin sitten reissatessa yli kahdensadan kilometrin päähän kummitytön nimppareille ja siskonsa synttäreille. Tänään ehdin jo aloitella vähän hihaa, lisää mittaa siihen on luvassa viimeistään kunhan käsityöhidaste menee yöunille.