Netin neule- ja käsityöyhteisässä on viime aikoina singahdellut kantaaottavia kirjoituksia paljonkin. Ensin neulontalistalla tapelt… keskusteltiin mainonnasta ja sittemmin moni on blogissaan tai Ihan Itse -foorumilla ilmaissut närkästyksensä Suuren Käsityölehden helmikuun numeron pääkirjoitukseen. Silläkin uhalla, että joku vetää palkokasvin hengityselimeensä ja että olen mielipiteeni kanssa yksin, minun tekee mieli nyt äsähtää itseäni ärsyttävästä asiasta.
Neuleolympialaiset ovat käynnissä, perjantai-iltana sääntötulkinnoista riippuen joko kahdelta iltapäivällä, kisalähetyksen alkaessa yhdeksältä tai viimeistään olympiatulen sytyttyä oli lupa kohottaa puikot ja antautua kisakoitokseen olympia-aatteen hengessä: nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin. Nyt näyttää siltä, että jotkut kilpailijajoukkueen jäsenet ovat sisäistäneet iskulauseesta vain ensimmäisen kohdan: nopeammin.
Yarn Harlotin alkuperäinen ajatus oli, että itse kukin valitsisi olympiatyökseen jotain sellaista, joka kilpailijan taitotason ja elämäntilanteen huomioon ottaen olisi haasteellista, mutta mahdollista toteuttaa kuudessatoista päivässä. Tästä kunniakkaasta itseään vastaan kamppailusta määräajassa työnsä valmiiksi saattaneet saavat kultamitalinapin blogiinsa.
Itselläni on tapana laittaa rima yleensä liian korkealle. Jotkut näyttävät laittaneen sen kovin matalalle – alisuoriutumisestako on kyse, jos kisatyö on valmis jo nyt, kun olympialaisista on vasta pari päivää takana. Eihän me kisailtu siitä, kuka on ekana valmis, eihän?
Mikä minua tässä sitten eniten ärsyttää? Eihän se ole minulta pois, mikäli toiset näin tekevät – vai himmentääkö se mahdollisen oman kultamitalini kiiltoa, että olen sen itselleni haasteellisemmalla työllä saavuttanut kuin se parissa päivässä jotain valmiiksi saanut mitalisti. Toivottavasti en sentään ole niin pikkusieluinen. Se mikä minua harmittaa on se, että pikakirijät itse menettävät jotain koko neuleolympialaisten ideasta. Koko kisan taka-ajatus ei toteudu.
Oma starttini meni vähän pitkäksi, perjantaina olin pitkästä aikaa taas ompelukoneen kimpussa ja väsäsin yätä myöten anopin housuja valmiiksi (ikävä kyllä kuvaa ei ole, mustat perushousut, ihan tylsät, ette menetä mitään 😉 ). Lauantai menikin sitten reissatessa yli kahdensadan kilometrin päähän kummitytön nimppareille ja siskonsa synttäreille. Tänään ehdin jo aloitella vähän hihaa, lisää mittaa siihen on luvassa viimeistään kunhan käsityöhidaste menee yöunille.
Itse en olympialaisiin osallistu, mutta minusta kirjoitat asiaa.
Minä ymmärsin niin, että olympialaisten tavoite (tai joku sellainen) olisi että jokainen ylittäisi itsensä. Työssä olisi sen verran haastetta, että kamppailisi itseään vastaan, ja onnistuisi. Ei siis mitään ihan älytöntä juttua, mutta ei sellaistakaan, jonka tietää saavansa valmiiksi parissa illassa.
Eihän se keneltäkään ole poissa, että joku ottaa työkseen helpon työn ja on valmis jo parin illan jälkeen. Mutta minustakaan siinä ei toteudu olympialaisten idea.. Kysehän on enemmänkin _itsensä_ voittamisesta. Tai näin olen ymmärtänyt.
Olen samaa mieltä (vaikken osallistukaan, seuraan silti muiden neulojien saavutuksia)
Hei, ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat.
Toisaalta, kuten urheilussa, ei neulonnassakaan varmaan kannata/voi vertailla eri lajeja, koska kukin laji on niin erilainen. Ei taitoluistelua tai sprinttihiihtoa tai kumparelaskua tai curlingia tai 50 km hiihtoakaan oikein voi vertailla, vai mitä?
Meillä taitaa olla suurin piirtein samantapaiset työt – itse valitsin ko. työn, koska halusin tosiaankin haastetta. Vaikka työni onkin nyt edennyt hyvin, voi olla että tulee hyvinkin viikon mittainen tauko tai olkapääni sanoo sopimuksensa irti. Kiirekin saattaa vielä tulla. No, joka tapauksessa tärkeintä lienee se, että kukin tekee omatuntonsa mukaan- ehkäpä kaikki eivät lähteneet kisaan samoin tavoittein (on esim. muita tärkeämpiä projekteja, esim. lankahamsterit ja olympilaiset ovat kyllä hankala yhdistelmä, jos haluaa hamstereissa menestyä?)
Tarkoitus ei ole tosiaankaan arvostella, meillä ”kisailijoilla” taitaa vaan olla niin erilaiset ajatukset työn haasteellisuudesta (tai sen tärkeydestä).
Pidetään pää pystyssä, meillä on todellinen haaste kyseessä =O)!
osasit pukea ajatukseni sanoiksi 🙂
Samaa ajattelin minäkin…
En tarkoita tata nyt millaan pahalla, mutta koin etta kirjoitit omasta olympiatyostani. Haluaisin vain ilmaista omat ajatukseni asiasta.
Tyon nopeus yllatti itsenikin, ja kirjoitin tasta blogissa ja olympialaisblogissa. Tarkoitukseni ei ollut valmistua ”liian nopeasti”, jos se nyt sitten on olympiahengen vastaista. En kylla tieda miten citius, altius, fortius (nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin) pitaisi muuten ymmartaa.
Joka tapauksessa valitsin itselleni haasteellisen neuleen: suunnittelin sen itse, enka ole tehnyt kirjoneuleita pitkaan, pitkaan aikaan. Tein harjoittelutyona punaisen takin, jossa oli vahan kirjoneuletta, mutta en todellakaan muista, milloin olisin tehnyt neuleen, jossa kirjoneuletta olisi tassa laajuudessa (eli kaytannossa koko matkan). En tieda, millainen muunlainen neule olisi ollut haasteellisempi minulle. Ehka pitsineule pienilla puikoilla, mutta sellainen olisi lahinna ajankayton puolesta haasteellista. Sellaisen tyon tekeminen minulle olisi ollut alisuorittamista.
Minusta haasteellisuus on suhteellista eri neulojien kesken, ja jokaisen on itse harkittava, mika on itse kullekin haasteellista. Nama tumput olivat minulle haaste, ja neuloin niita senkin vuoksi innokkaana. En ymmartanyt, etta liian nopea valmistuminen aiheuttaisi mielipahaa muille.
Ja nopea valmistuminen ja ilo valmiista neuleesta oli kylla minulle aivan olympiahenkinen suoritus, eika todella jaa kaivelemaan, etta miksi en kuluttanut kuuttatoista paivaa naiden tumppujen nyhertamiseen.
Minua taas ärsyttää se, että esimerkiksi ”rouva päätoimittajan” sepustuksesta saa antaa palautetta ja jo on ihme jos hän ei sitä kestä, aikuinen ihminen, mutta jos neulojalle itselleen antaa palautetta, hän vetää litran herneitä nenään ja vaatii että hänelle saa kirjoittaa vain kehuviestejä. Erässäkin blogissa ihmeteltiin kovasti, saako lehdille muka antaa vain positiivista palautetta kun eivät kielteiseen reagoi toivotulla tavalla. Samalla omassa blogissaan toteutuu sama asia, eli vain positiivista palautetta, kiitos!
Johanna:
Niin sitähän minä tarkoitinkin, että ei ole välttämättä hyvä olla teflonista.